Ryhmäläisen teksti Elämä valokuvina - voimauttava valokuva -ryhmästä

 

Voimaannuttava valokuvaus

Voimaannuttavan valokuvauksen ryhmä kokoontui yhteensä viisi kertaa syksyn 2014 aikana. Ideana oli opetella ihan erilainen tapa valokuvata: valokuvaus kuvattavan säännöillä. Yleensä kaikki valta on ihmisellä kameran takana, mutta nyt rooleja vaihdettiin. Kuvattava saa päättää missä kuvat otetaan, missä asennoissa ja millaisin ilmein. Lisäksi otetuista kuvista kuvattava on se, jolla on valta valita mitkä kuvat säästetään ja mitkä poistetaan.

Kurssin alussa ryhmäläiset pohtivat voimaannuttavan valokuvauksen käsitettä ja valmistuivat tuleviin kuvauksiin. Kaikilla ei ole valokuvaustaustaa tai kallista kameraa, eikä sillä ole väliä. Pääroolissa ovat valokuvat, niistä erottuvat tunteet ja heränneet muistot. Ryhmäläiset valitsivat kotona kuvia, joita muu ryhmä sai nähdä. Kuvista keskusteltiin ja niiden voimaannuttavaa vaikutusta pohdittiin.

Kurssille osallistuttiin pareittain ja kuvaukset suoritettiin ei ryhmän, vaan oman parin kanssa. Ryhmäläisille annettiin joka kerta uusi valokuvatehtävä ja lopputulos näytettiin muulle ryhmälle seuraavalla kerralla. Kaikki tehtävät eivät vaatineet uusia valokuvia, vaan vanhojakin valokuvia pystyi käyttämään, kunhan ne olivat jollain tapaa voimaannuttavia. Voimaannuttavan valokuvauksen perusidea on oppia katselemaan itseään lempeämmin, armollisemmin. Valokuvia ei valita sen perusteella kuinka laadukkaita ne ovat, vaan kuinka hyvältä ne tuntuvat. Jokainen on täydellinen sellaisenaan ja kurssin tarkoituksena on saada jokainen näkemään tämä.

Oma kokemukseni ryhmästä oli positiivinen. Olen aikaisemmin vihannut kaikkia ryhmiä, enkä ollut lainkaan innoissani kun äitini ehdotti tähän mukaan lähtemistä. Ensimmäisellä kerralla odotin vain, että pääsisin vihdoin kotiin. Mutta syksyn edetessä, kun aloin pikku hiljaa muistamaan muiden ryhmäläisten nimet ulkoa ja pääsin tutustumaan heihin, kantani ryhmää kohtaan muuttui positiivisemmaksi. Kyseessä oli kuitenkin vain muutama tapaamiskerta kuukaudessa ja ryhmän kautta pääsin viettämään paljon aikaa äitini kanssa mukavan tekemisen merkeissä. Yhteinen kuvausretki, kuvien käsittelyä, esitysten tekoa, kaikkea mikä valokuvauksesta tekee niin kivaa.

Harrastan itse valokuvausta ja olin hiukan tylsistynyt perinteisiin luontokuviini. Ryhmä antoi hyvän syyn kuvata jotain erilaista ja eri tavalla, olla välillä kameran toisella puolellakin. Sekä äitini että minä koimme osallistumiseen olevan matala kynnys kun toisesta oli turvaa toiselle. Jos ei ole tottunut ryhmiin tai minun tavoin vihaa ryhmiä, on tämä hyvä vaihtoehto. Kun mukana on itselle läheinen ihminen, ei ahdistu samalla tavalla vieraiden ihmisten joukosta. Ja kun aiheena on jotain niin hauskaa kuin kuvaaminen, jää ryhmästä väistämättä hyvä muisto eikä seuraavalla kerralla johonkin ryhmään osallistuminen ole lainkaan niin pelottavaa tai inhottavaa.

Webdesign: Internesia